Alma Sipilä

Olen unohtanut, mikä kysymys oli, mutta olen aika varma, että vastaus on rakkaus. Rakkaus ja musiikki.

Minun maailmani, minun käsissäni

Posted by on 9.11.2016

Viisampana olisin ehkä odottanut, mutta minä en ole niin viisas, enkä varsinkaan kärsivällinen,
joten tarkistin heti herätessäni uutiset.
Laitoin puhelimen pois.
Käänsin katseen kattoon.
Hengittelin.
Hengitin muutaman kerran lisää ja kirjoitin sitten viestin ihmiselle,
jonka kanssa viime päivinä olin taitavasti ollut kietomassa suksiani ristiin ja rastiin.
Laitoin pöytään omasta ylpeydestäni, pelostani ja epävarmuudestani aiemmin piilottelemani kortit.
Pyysin anteeksi.
Kerroin, että välitän sanoilla, jotka olivat totta.
Sitten nousin ylös, petasin sänkyni.
Pyyhin keittiönpöydältä pois lakastuneet kukan terälehdet.
Valitsin ylleni kaapista mustan t-paidan, jonka rintaa koristaa teksti ”Love is my superpower”
(rakkaus on supervoimani).
Kyllä, se sattui olemaan myös viimeinen pyykkipäiväksi puhtaaksi jäänyt,
mutta eilen aamuna sen viesti tuntui raskaan jykevällä tavalla oikealta.
Minut on rekrytty.
Sinut on rekrytty.
Meidät on nyt kaikki rekrytty.
Tärkeisiin Tehtäviin.

Jos jotain metereologista osaan sanoa niin sen,
että liikkeellä on tällä hetkellä laajoja rintamia ja voimakkaita pyörteitä voimattomuutta ja pelkoa.
Viime aikojen suuret tapahtumat ja suuren linjan päätökset tuntuvat olevan raastavan vahvasti poissa omista käsistämme ja samaan aikaan epätodellisen todellisesti maailmaamme muuttavia,
tai vähintään muutoksella uhkaavia.
Se pelottaa.
Totta hemmetisti.
Ja samalla –
Me emme ole voimattomia.


Tämä maailma ei ole kenenkään suuren ja mahtailevamman käsissä.
Me emme saa, emmekä voi,
antaa sen olla.
Se on minun käsissäni.
Se on sinun käsissäsi.

Se on minun käsissäni, se,
miten minä pidän omat jalkani maassa,
oman pääni selkeänä.

Se on minun käsissäni, se,
miten minä olen tänään läsnä,
kuuntelen, olen rehellinen,
toisen kohdatessani.

Se on minun käsissäni, se,
mitä minä oman ääneni, omien sanojeni,
omien reaktioitteni kautta maailmalle välitän.

Se on minun käsissäni, se,
mitä minä päätän,
omassa elämässäni,
omalla elämälläni,
tehdä seuraavaksi.
Minkä puolesta,
mitä luodakseni.
Ihan tällä, pienen pienellä,
lähes,
muttei kuitenkaan,
ei ollenkaan,
merkityksettömällä teolla.

Tämä hetki juuri nyt, tässä ajassa,
sitä kiihdyttävän teknologian ja median seassa,
ei ole helppo. Ei.
Jos sinussa on yhtään minunkaltaistani herkänlaista
sitäkin vähemmän.
Mutta jotain on tehtävissä.
Ja tehtävää on.

Hengitän.
Siivoan omat sotkuni.
Pyydän anteeksi.
Pidän silmällä omaa pelkoani, epätoivoani ja voimattomuuttani silmällä –
enkä anna niiden johtaa show’ta.

Ja muistan,
että tämä maailma, sen tämä pieni hetki,
tässä paikassa,
näiden ihmisten kanssa,
näissä vuorovaikutuksissa,
näissä valinnoissa,
näissä pienen pienissä teoissa
on minun käsissäni.

bird-1081980_1280
Nämä seuraavat päivät, viikot, kuukaudet, vuodet, 
mitä ikinä se meiltä edellyttääkään
pidetäänhän huolta tästä maailmasta,
itsestämme, toisistamme
erityisen hellästi. 

Sinä olet kallis.
Ja tärkeä.
Niin kovin.

Lämmöllä, 
syvällä, 

Alma

 

Submit a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *