Hei Sinä, 

olen otettu siitä, että haluaisit lukea jotain minusta.

Minä olen tällainen (mitä tahansa tämä tarkoittakaan) nainen Helsingistä (siis oikeasti, kotoisin Helsingistä, usko tai älä), joka rakastaa lauluja ja lauluntekemistä, pohtii elämää ja ihmisyyttä luultavasti ihan turhan paljon ja on ihan vaan hurjan kiitollinen siitä, että saa elää ja tehdä, parhaansa mukaan. 

Juon usein liian paljon kahvia, varsinkin lauantaisin. Olen addiktoitunut tarinoihin, kuuntelen näitä paljon ja miltei koko ajan. Työskentelen ison osan arkipäivistäni pienessä terapiayrityksessä, joka pyrkii muuttamaan ymmärrystämme mielenterveydestä ja -kärsimyksestä, keskittyen oireiden, sairauksen ja diagnoosien sijaan kokonaisen ihmisen kohtaamiseen tämän kokonaisen elämän keskellä (www.mielipalvelut.fi). Olen naimisissa ja asun yhdessä hyvin, hyvin lempeän ihmisen kanssa. Arkinen, lähes jatkuva hölmöily on avioliittoni liima. Olen kuvissa vakava, arjessa en niinkään. Koen, että toisen ihmisen kanssa jaettu nauru on niin lähelle silkkaa valoa kuin mitä ihminen saattaa koskaan päästä. 

Unelmoin maailmasta, jossa toisen puolen sydämestä ei tarvitsisi surra taukoamatta. 
Haaveilen omasta pihasta ja koirasta, uusista lauluista, keikoista, joissa koko huone hengittää hetken yhdessä. 
Toivon, vaikka sitten turhaan, että minusta tulee vanhetessani pehmeämpi ja taipuisampi, ei päin vastoin. 
Toivon, etten ikinä lakkaa ihmettelemästä kaikkea tätä kauneutta, toivon, että osaan yhä itkeä, 
tuli vastaan sitten kuinka paljon tahansa kauheutta.

Julkaisen uutta musiikkia seuraavan kerran keväällä 2024. Pölytän parhaillani ääntäni, laulujani ja keikkasieluani lähtemään vihdoin viimein jälleen keikoille. Olen hurjan kiitollinen siitä, että saan jakaa lauluja sinun kanssasi. 

KUVA: Anna Halla/Studio Roihu